keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Joulun odotusta, uusi koti, epilepsiaa ja sikainfluenssaa

Siinä ne kohokohdat tältä syksyltä.

Ostettiin tosiaan uusi koti :) Ihanaa, nyt on lapsilla sitten omat huoneet, oma sauna ja se on RIVITALO :D Pieni oma pikkuruinen piha jossa saa kuopsutella :)
Muutto on 5.12, joten kovasti on tekemistä, jotta saa paikat suht kuntoon jouluksi.

Lotan asioita on tässä hoideltu ja murehdittu enemmän ja vähemmän. Lääkitystä nostettiin, niin epilepsia kun migreeninkin. Mutta... en oikein tiedä miksi, mutta ei se oikein tehoa. Tai nyt on taas mennyt mukavammin, kun Lotta on ollut ensin syyslomalla ja sai rentoutua. Ensimmäinen kouluviikko meni tosi kivasti, ei mitään sen suurenpia juttuja (lukuunottamatta paria migreeniä), mutta kun oli ollut viikon koulussa, liekko stressi tms niin meni taas Lotan olo huonommaksi. Se väsyy, tulee hajamieliseksi, ei muista mitä oli tekemässä, saa raivareita :( Läksyt ei onnistu :(
Mutta nyt viime viikon Lotta oli taas kotona, sikainfluenssan takia ja silloin meni taas hyvin epin puolesta ja tämäkin viikko on mennyt kivasti. Katsotaan nyt mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Lotta sai ajat neuropsykologille ja ne on kerran viikossa, neljän viikon ajan. Ensimmäinen aika on nyt perjataina. Se testeillään kartoittaa, mikä siinä oppimisessa/ koulussa on vaikeaa, ja siten pystytään etsimään Lotalle se parempi oppimis muoto. Lotta kun ei pysy tuolla perässä, sille tulee pienen pieniä epi kohtauksia koulussa ja siten tipahtaa kärryiltä.
Myöskin pään MRI uusitaan, ihan varuksi ettei ole tullut muutoksia. Myöskin jossakin vaiheessa pääsee Lasten Linnaan osasto jaksolle, otetaan Video EEG.

Mirollahan kanssa diagnosoitiin migreeni, tosin on ei tarvitse vielä ainakaan estolääkitystä. Aloittelen sen jos kivut taas jatkuvat päivä tolkulla.

Tosiaan, possunuhaa ollaan podettu koko konkka ronkka. Pikku hiljaa tämä tästä lähtee, Aleksi lepää vielä tämän päivän kotona. Miro menee 1.5 vko sairastamisen jälkeen kouluun tänään.
Itse olen ollut nyt 10 päivää sairaslomalla. Vaikka kuumetta ei ole, kroppa on jotenkin NIIIIIIN väsähtänyt ja heti kun jotain tekee, pulssi nousee, alkaa tykyttämään ja voimat vaan hiipuu pois. Myöskin omituisia lonkka kipuja on ollut, liekko jotain jälkitautia.

Jaahas, Miroa herättelemään....

perjantai 18. syyskuuta 2009

Syksy

Syksy tekee tuloaan kovaa vauhtia. Aamuisin on jo hurjan kylmä, takkia en ole kyllä vielä ottanut kaapista. Villatakki kelpaa vielä.

Miro täytti tuossa 7v, minun vauva :) Tosin ei olla juhlittu vielä synttäreitä kun synttäri viikonloppuna tämä mamma oli hurvittelemassa, KOKO viikonlopun :D !!!!

Tänä viikonloppuna juhlitaan sitten Miron synttäreitä eli menee tämäkin viikonloppu pelkästää siivotessa ja leipoessa.

Muuten omaan oloon... vuoristo rataa, muuten en pysty tätä kuvailemaan. Ton syömisen kanssa on ongelmia mutta ne asiat ei kuulu tänne.

Aleksi on aloittanut koriksen, keravan kori -80. Ja niillä onkin 3 kertaa viikossa treenit ja niissä meneekin aikas paljon aikaa. Aleksilla vaan on noiden nilkkojen kanssa ongelmia ja ne kipeytyy ja särkee herkästi. Vaikka nyt ei ole rahaa, niin varasin sille ensi viikolle ortopedin yksityiseltä. Täytyy saada joku selko tuohon vaivaan.

lauantai 29. elokuuta 2009

Taas täällä, pitkästä aikaa

Lomat on pidetty ja arki on alkanut. Kaikki lapset on koulussa ja kamalasti muistettavia asioita, joka luokalla omat juttunsa :) Kiitos kännyköiden keksiöille, niin saa laitettua kaikki muistiin!

Kävin lääkärissä ennen lomia (en muista kirjoittelinko siitä). ja minusta otettiin kaiken maailman testejä mm keliakia ja sokeri. Siellä melkein iskin nyrkkiä pöytään ja sanoin, että tulen hulluksi tämän vatsan takia.
testit oli ok ja aloinkin noudattamaan lääkärin suosittelemaa ruokavaliota.
Olen nyt joku 3 viikkoa sillä ollut ja olo on LOISTAVA :D
Jätin pois naudan ja porsaan lihan, viljat, perunan, vähensin maitotuotteita, ei ollenkaan rasvaista/ maustettua ruokaa. Eli syön kasviksia PALJON ja kanaa, kalaa ja kalkkunaa ja tietysti hedelmiä ja marjoja.
Toki suon välillä itselleni ruisleipää mutta ihan kerran kaksi viikossa, pieni pala. Uskomaton muutos, ei turpoamista, ei niitä karmeita vatsa kipuja ei mitään :D Olen onnistunut tällä uudella systeemillä tiputtamaan n. kolmen viikon aikana, n. 2,5kg :)
Alussa oli rankkaa, ensimmäinen viikko. Koko ajan nälkä, mutta siihen uuteen ruokailu tottumukseen tottui ja sitä syö paljon vähemmän kun ennen. Taidan kyllä syödä liiankin vähän, joinain päivinä. Joskus illalla huomaan, että olen kerran vaan salaattia syönyt, en muuta :/ Mutta ei se nälkä oikein vaivaa enään. Olen yrittänyt kyllä ottaa joka päivä töihin ruokaa, hieman lämmitettävää ruokaa ja ISOSTI salaattia. Sillä pärjään yleensä hyvin iltaan asti.

Olen minä alkanut taas kävelemään ja polkemaan olkkarissa pyörällä :)
Jospa tämä vatsa ongelma tästä pikku hiljaa....

Mutta ei tässä nyt sen ihmeempiä ole... syksy alkaa ja katsellaan mitä se tuo tullessaan

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Päiväkirja?

Sellaista olen pitänyt joskus teininä, en nyt myöhemmin ollenkaan. Sellainen olisi varmasi hyvä olla olemassa. Sinne voisi kirjoitella IHAN mitä vaan, aivan vapaasti. Ei tännekkään voi kirjoittaa kaikkea mitä haluaisi... :(

Illalla oli isän synttärit, Tuulalla. Siellä oltiin melkein 20.00 asti. Joo, no se siitä... Olin väsynyt ja hiljainen. Yritin puhua Rikulle autossa omasta olosta, mutta... miehet. Ei sanaakaan tullut takaisin. Kerroin sitten, että ajattelin huomenna ottaa lapset pyörillä ja minä sauvoilla ja lähtisin sauvalenkille. Luin meinaan minun vanhoja kirjoituksia eilen illalla. Tuli jotenkin sellainen olo, että se varmastikkin auttaisi tähän nyt, en tiedä mutta pakko kokeilla.
No, eipä se sanonut juuta eikä jaata siihen lenkkeily asiaankaan,joten kai se on sitten ok, jos käyn iltaisin kävelemässä yksin.

Mutta ei tässä päivässä ole mitään sen erikoisempaa ollut, eipä ole ehtinyt mitään tapahtua. Huomenna Aleksi tulee illalla kotiin, aamupäivällä se sauvakävely, iltapäivällä pitäis kahvilla käydä veljen luona ja neljäksi taas yhdet synttäri kahvit. Jossain välissä pitäis ruoka laittaa :)

torstai 2. heinäkuuta 2009

Jänskättää...

... Minulla meni läppäri rikki, on se kyllä ollut rikki jo yli kuukauden. Mutta jännittää tässä se, että onko siitä mennyt kovalevy?!? Siellä oli meinaan kuvia ympäri vuodesta ja arvaa vaan olinko ottanut niistä varmuuskopioita, no en!!! :)
Nyt se on siellä huollossa, ollut maanantaista lähtien, katsotaan nyt kuinka käy.

Hellettä riittä, ihan mukavaa. Tosin illat on aika tuskaisia, kun pitäisi osata nukahtaa mutta on KUUUUMAAAAA :)

Huomenna olisi luvassa isän synttärit. Kiire tulee. Pääsee töistä vasta neljältä, siitä hakemaan Lottaa hoidosta korsosta, sitten kello on varmasti jo ainakin puoli viisi kun on kotona. Nopsaan vaatteiden vaihto ja puoli kuusi alkaa jo synttärit. Syömäänkin pitäisi siinä välissä keretä, ajateltiin mäkkärissä käydä matkan varrella ;)

Aleksi kotiutuu ylihuomenna, illalla. Haetaan Aleksi ja mummu Tikkurilan asemalta kymmenen paikkeilla illalla. On kyllä jo ollutkin poikaa kova kova ikävä!!!!

Riku lähti kuuden aikaan tänään kauppaan Miron kanssa, me tytöt jäätiin kotiin. Lottaa niin väsyttää :( Noh, väsytti se minuakin, simahdin sohvalle istuvilteen ja varmaan puoli tuntia nukuin. Sitten olikin virtaa taas, siivosin keittiön, imuroin ja laitoin pyykki koneen päälle (miro kiukuspäissään puristi eilen jugurtti purkkia niin että se purskahti keittiön matolle sieltä purkista kaaressa) ja pesin sen keittiön maton. Viikkasin vielä hirmu kasan puhtaita kaappeihin, ruokin lapset iltapalalla ja pistin sänkyihin. Kello on jo 21.30, kohta pitäis suihkuun mennä. Ei jaksa puuhastella enempää... enköhän ole jo yhdelle illalle tehnyt tarpeeksi!!

tiistai 30. kesäkuuta 2009

"jos pysähtyy, voi vaikka vahingossa alkaa miettimään asioita"

Katselin tänään erästä ohjelmaa illalla. Siinä oli suurperheen yksinhuoltaja äiti. Keskusteltiin hänestä ja hänen lapsistaan. Kuuntelin ja luin mitä hän puhui, arjesta, jaksamisesta, rutiineista, lapsista... kaikesta. Tuli mieleen, että aivan kun omasta suustani olisi tulleet nuo asiat.
Psykologi sanoikin hänelle, että hän huomasi kuinka tämä äiti ei osaa tai tietämättään ei halua pysähtyä kertaakaan päivän aikana, voi vaikka alkaa miettiä asioita omalta kantilta, voi tulla oma henkinen ja fyysinen väsymys mieleen. Mutta kun tekee robotin lailla aamusta yö myöhään asioita, touhuaa, siivoaa niin ei ole aikaa miettiä asioita. Ja joskus kun yöllä ei meinaa uni tulla, niin silloin ne ajatukset valtaa mielen ja niistä et pääse millään eroon. Kunnes lopulta nukahtaa aamuyöstä ja aamulla huomaa nukkuneensa pari tuntia vaan. Niin on seuraava päivä taas pilalla, väsymuksen takia.
Niin, oravan pyörä, millä sen katkaisee? Jos ei osaa rentoutua ilman tätä hälinää, mutta silloinkaan ei todellakaan osaa rentoutua? Jos joskus sen ihan pienen ajan ottaa itselle, vaikka vaan ruokakaupassa yksin käynti, niin miksi sitä pitää painaa tuplasti töitä illalla? Mistä kummasta ihminen oppii tälläisen "elämän tavan"? Ja jos kuitenkaan siihen ei ole tyytyväinen, millä omatunto antaa periksi?

Ajatuksia taas heräsi miljoonia tuon ohjelman myötä. Olenkin joskus ajatellut, haluaisin alkaa tekemeään omia muisteloita. Aloittaisi sieltä ihan pienestä, niin pienestä kun muistaa. Paljon on asioita mitä en ole sanonut kenellekkään, tai vaan ihan yksi ihminen tietää. Jos asiat, hyvät ja huonot, kirjoittaisi niin samalla niitä pystyisi työstämään ja ehkä käsittämään miksi minä olen minä, miksi olen tälläinen.
Ehkä joskus antaisin sen jollekkin luettavaksi, syvimmät ajatukseni.

Muita asioita välillä... Lotta oli tänään kummallinen. Kiukkuinen ja väsynyt. Ei jaksanut kauppaankaan lähteä, vaikka yleensä se lähtee aina minun kanssa kun pääsisi kahdestaan (äitin kulta :) ) Makasi vaan sohvalla, söi ja jatkoi makaamista. Posket hieman punoitti... saas nähdä mitä tästä tulee. Illalla sängyssään itsi vuolaasti, että pelottaa saada unta. Se on taas peruja (veikkaan ainakin vahvasti)öisistä epilepsia kohtauksista kun se herää aina niihin. Lopulta otinsen sohvalle, missä katselin telkkaa. Niin tyttö nukahti istuvilteen, minun käteen tarrautuneena, voi minun pientä ressukkaa :(
Olihan kyllä Lotta tänään serkkunsa kanssa uimassa, jotenkin sekin saattoi rasittaa sitä. Tässä vaiheessa kun lääkitystä kokeillaan ja se ei oikein tehoakkaan vielä, niin pitäisi varoa sitä rasittamista. Ehkä se oli sitä, tai sitten jotain muuta... ehkä lääke... ehkä jotain...

Miron kanssa käytiin kaupassa. Vaarille (minun isälle) hankittiin lahja ja ruokakaupan kautta kotiin. Isällä on synttärit perjantaina ja niitä mennään juhlimaan.
Huomenna Miro pääsee kaverinsa synttäreille ja niitä poika odottaa kovasti.
Aleksi soitteli taas mökiltä, ihan niin kuin joka päivä tässä. Innoissaan kertoi kun oli tänään tuhlannut kaikki loma rahansa, mummu oli vienyt heseen ja ukkikin oli jotain kivaa taas ostanut. Kuulemma on junaliputkin ostettuna valmiiksi, ja vannotti minua tulemaan hakemaan sitten tulopäivänä asemalta :) Onhan se siellä ihan selvästi nauttinut, joka päivä kaikkea uutta ja kivaa mummu ja ukki keksii. Kolmistaan leikkivät kaikenlaisia leikkejä.

Kello on taas melkein 23.00, jospa sitä saisi kohta unesta kiinni. Eilen EI SITTEN MILLÄÄN tullut uni. Katselin 01.40 kelloa, eikä väsyttänyt. Tänään illalla n. vaille kuusi olisi väsyttänyt hirveästi, mutta kauppaan oli mentävä.

Huomenna keskiviikko, mitähän päivä tuo tullessaan :)

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ei mitään uutta

Maanantai taas, ja arki jatkuu.

Sunnuntaina oltiin suomenlinnassa ja ilmat oli IHANAT. Kaikki muuta valitteli kun täällä sisempänä oli liian kuumaa, mutta ei siellä. Merituuli mukavasti viilensi ilman. Meillä oli evästä mukana, lapsille mehua, aikuisille kahvia. Sitten oli leipiä ja viinirypäleitä. Käveltiin hurjasti ja lapset tutki kaikki onkalot ja tunnelit mitä vastaan tuli. Väriäkin sain, mutta en punaista ;)

Vene, oma moottorivene :) Sellainen me hankitaan. TOSIN, minun minimi vaatimukset on sen verran hinnakkaampia, että ei me sitä alle 10 000e saada, joten katsotaan vuoden päästä keväällä sitä sitten. Mikäs stten sen mukavampaa kun hellepäiviä ajella lasten kanssa merellä, ehkä kalastella. Piipahtaa ehkä jossain saaressa uimassa välillä. Meidän veneessä tulee olemaan sellainen etukoppi, jonne saadaan varusteen ja eväät hyvin piiloon. Sitten jos sade yllättää niin lapset vaan koppiin istumaan ja kuomukin vedetään ylle niin ei ajajakaan kastu :) Kyllä se minunkin pitää sitten merimerkit opetella, jotta joskus voi lähteä ihan vaikka vaan tyttöporukalla :)

Lotan uuden epilepsia lääkkeet hain tänään töistä tullessa ja illalla aloitetaan. Nyt kaikki sormet, varpaat, kaikki ristiin, että ne sopisi!!!! En jaksa toista samanlaista episodia kun siitä ed. lääkkeestä tuli.

Kahvikin valmistui sopivasti. Pyykkiä pitäisi tänään hurauttaa pestä koneellinen, pari. Tiskit tipahtaa kohta lattialle tiskipöydältä, pitää varmaan tehdä niille jotain.
Siinä tämä ilta sitten olikin, lapset jo sen jälkeen nukkumaan ja sitten ei voi kolistella paljon, paitsi pyykkiä pystyisi kyllä viikkailemaan.